Hemmung

substantiivi
  1. Hemmung tarkoittaa psykologista tai emotionaalista estettä, joka estää ihmistä toimimasta tai ilmaisemasta itseään vapaasti. Se voi johtua pelosta, epävarmuudesta tai muista sisäisistä tekijöistä, jotka rajoittavat käyttäytymistä tai ilmaisua. substantiivi
    Hänen sosiaalinen hemminginsä esti häntä puhumasta julkisesti.
    Hemmunnan takia hän ei uskaltanut ottaa osaa keskusteluun.
  2. Hemmauksella voidaan tarkoittaa myös jonkin asian tai toiminnan estämistä tai viivästymistä, esimerkiksi teknisessä tai toiminnallisessa yhteydessä, jolloin jokin prosessi tai tapahtuma ei edisty suunnitellusti. substantiivi
    Laitteen tekninen hemmutus hidasti koko tuotantoprosessia.
    Hemmauksen vuoksi jouduttiin keskeyttämään rakennustyöt hetkeksi.