armu

substantiivi
  1. Armo tarkoittaa Jumalan tai jonkin korkeampivallan myötätuntoa, laupeutta tai anteeksiantoa, joka vapauttaa ihmisen rangaistuksesta tai vaikeuksista. Se voi myös viitata yleisesti myötätuntoon tai sääliin toista kohtaan. substantiivi
    Jumala antaa armua niille, jotka katuvat syntejään.
    Hän sai armua tuomarilta ja vältti ankaran rangaistuksen.
  2. Armulla voi tarkoittaa myös suojelua tai suojaa, jota joku tarjoaa toiselle, esimerkiksi jonkin vaikean tilanteen aikana. substantiivi
    Hänen isänsä oli hänelle armona vaikeina aikoina.
    Lapsen turva oli hänen vanhempiensa armossa.