bis

substantiivi
  1. Toistuva esitys tai lisäesitys, yleensä musiikkiesityksen lopussa, kun yleisö vaatii lisää. substantiivi
    Yleisö vaati bisiä konsertin päätyttyä.
    Bändi soitti kaksi bisiä ennen kuin lopetti keikan.
  2. Musiikkiterminä tarkoittaa sävellyksessä tai esityksessä toistettavaa osaa. substantiivi
    Nuoteissa oli merkintä 'bis', mikä tarkoitti, että osa piti toistaa.
    Kapellimestari antoi merkin bisiin, ja orkesteri soitti osan uudelleen.