craquement

substantiivi
  1. Ranskan kielestä peräisin oleva sana, joka tarkoittaa narinaa tai ritinää, esimerkiksi kun puu taipuu tai jää murtuu. substantiivi
    Lattialaudat antoivat kuuluvan craquementin, kun astuin niiden päälle.
    Talvella jäällä kävellessä voi kuulla craquementin, kun jää halkeilee.