Tappelun tai väkivaltaisen yhteenoton tilanne, jossa kaksi tai useampi osapuoli yrittää vahingoittaa toisiaan fyysisesti tai henkisesti. substantiivi
Lapsilla oli pieni fight koulun pihalla.
Heidän välillään käytiin kiivas fight kadulla.
Taistelu tai kamppailu jonkin asian puolesta, usein symbolinen tai kilpailullinen, kuten urheilussa tai kilpailuissa. substantiivi
He kävivät fightin mestaruudesta loppuun asti.
Fanit odottivat jännittävää fightiä illan ottelussa.
Verrattuna englannin kielen sanaan, fight voi tarkoittaa myös taistella tai pyrkiä voittamaan vastustaja joko fyysisesti tai henkisesti. verbi
Hän joutui fightiin oikeuden puolesta.
Urheilija on valmis fightiin voitosta.