haavamaa

substantiivi
  1. alue, joka on altis haavoittumiselle tai joka on jo haavoittunut; voi viitata fyysiseen maahan tai symbolisesti haavoittuvaan tilaan substantiivi
    Sodan jälkeen kylästä tuli haavamaa, joka tarvitsi paljon jälleenrakennusta.
    Hänen mielensä oli kuin haavamaa, joka kaipasi parantumista.
  2. alue, jolle on tehty haavoja tai joka on kärsinyt vaurioita, erityisesti luonnon tai ihmisen toiminnan seurauksena substantiivi
    Metsäpalon jälkeen alue oli pelkkää haavamaata.
    Tulva muutti pellot haavamaaksi, ja sadonkorjuu oli mahdotonta.