jointure

substantiivi
  1. Oikeudellinen termi, joka tarkoittaa avioliiton solmimisen yhteydessä naisen oikeutta saada osuus miehen omaisuudesta avioliiton päättyessä, esimerkiksi avioehtosopimuksen tai lain mukainen varallisuuden jako. Suomessa tämä käsite liittyy historiallisesti avioliittolainsäädäntöön ja perintöoikeuteen. substantiivi
    Hänellä oli oikeus saada jointure avioliiton päättyessä.
    Jointure oli tärkeä osa hänen taloudellista turvaansa avioliiton aikana.
  2. Yleisemmin käytetty termi, joka voi tarkoittaa myös yhteistä tai jaettua omaisuutta tai varallisuutta, esimerkiksi yhteisomistuksessa olevaa kiinteistöä tai omaisuutta. substantiivi
    He jakoivat yhteisen jointuren taloudellisesti.
    Yhteisomistuksessa oleva kiinteistö oli heidän jointurensa.