karistus

substantiivi
  1. Rangaistus tai seuraamus, joka määrätään henkilölle hänen tekemänsä rikoksen tai väärinteon johdosta. Se voi olla esimerkiksi vankeutta, sakkoa tai muuta oikeudellista seuraamusta. substantiivi
    Lain mukaan rikoksesta voi seurata ankara karistus.
    Hän sai oikeuden päätöksen perusteella rangaistuksen ja karistuksen teostaan.
  2. Käytännössä tai arkipuheessa viittaa myös johonkin epämiellyttävään kokemukseen tai koettelemukseen, joka toimii oppimisen tai kasvun välineenä. substantiivi
    Hänen elämänsä oli täynnä karistuksia ja koettelemuksia.
    Tämä vaikeus oli hänelle kuin karistus, mutta samalla myös kasvun mahdollisuus.