kartoteka

substantiivi
  1. arkisto tai säilytystila, johon on kerätty ja järjestetty erilaisia tietoja, asiakirjoja tai rekistereitä, usein tarkoituksena niiden säilyttäminen ja myöhempi käyttö tai tutkimus substantiivi
    Hän etsi tietoja vanhasta kartoteekasta.
    Kaupunginarkistossa on laaja kartoteek eri asukkaiden tiedoista.
  2. tietokanta tai rekisteri, jossa säilytetään tietoja esimerkiksi kiinteistöistä, huoneistoista tai muista kohteista substantiivi
    Kartoteekista löytyi tiedot kiinteistön omistajista.
    Uusi kartoteek sisältää ajantasaiset tiedot rakennuksista ja maapohjista.