kelk

substantiivi
  1. Pieni, yleensä puusta tai muovista valmistettu kulkuneuvo, jota käytetään liikkumiseen lumisilla tai jäisillä alustoilla, kuten kelkkailuun tai lasketteluun. Kelkka voi olla tarkoitettu yhdelle tai useammalle henkilölle ja sitä käytetään usein talviurheilussa tai vapaa-ajan harrastuksissa. substantiivi
    Lapset laskivat mäkeä kelkalla koko päivän.
    Hän osti uuden kelkan hiihtoretkelle.
  2. Perinteisesti suomalaisessa kontekstissa pieni, kevyt kulkuneuvo, joka vedetään tai työnnetään lumisella tai jäisellä pinnalla, usein käytetty esimerkiksi metsässä tai maastossa liikkumiseen. Kelkka voi myös tarkoittaa vanhanaikaista tai perinteistä kulkuvälinettä tietyissä yhteyksissä. substantiivi
    Metsästäjä kulki kelkalla lumen yli.
    Perinteinen kelkka on ollut suosittu suomalaisessa kulttuurissa vuosisatojen ajan.

käännökset

🇸🇦 Arabia → زلاجة arkinen, kulkuväline talviurheilussa
🇺🇸 Englanti → sled contextEverydayUse
🇪🇸 Espanja → trineo arkipäiväinen, talviurheilu
🇳🇱 Hollanti → slee arkikielinen, talviurheilu, lasten leikki
🇯🇵 Japani → そり arkikieli, yleinen käyttö
🇵🇱 Puola → sanki arkikielinen, talviurheilu
🇸🇪 Ruotsi → spark contextEverydayUse
🇪🇪 Viro → kelkka contextEverydayUse