magister

substantiivi
  1. Akateeminen tutkinto, joka vastaa maisterin tutkintoa. Se on ylempi korkeakoulututkinto, joka suoritetaan yleensä kandidaatin tutkinnon jälkeen. substantiivi
    Hän suoritti magisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa.
    Magisterin tutkinto vaatii yleensä noin kahden vuoden opinnot kandidaatin tutkinnon jälkeen.
  2. Historiallinen nimitys opettajalle tai oppineelle henkilölle, erityisesti keskiajalla. substantiivi
    Keskiajalla magister oli arvostettu oppinut, joka opetti yliopistossa.
    Magister toimi oppilaidensa ohjaajana ja mentorina.