mattapinta

substantiivi
  1. Pinta, joka ei ole kiiltävä tai heijastava, vaan himmeä ja tasainen. substantiivi
    Seinän mattapinta antaa huoneelle rauhallisen ilmeen.
    Valitsimme mattapintaisen maalin, jotta seinät eivät heijastaisi valoa liikaa.
  2. Pinta, joka on käsitelty siten, että se ei kiillä, usein käytetään kuvaamaan maaleja tai valokuvia. substantiivi
    Mattapintainen valokuva ei heijasta valoa samalla tavalla kuin kiiltävä.
    Auton mattapinta vaatii erityistä huolenpitoa, jotta se pysyy siistinä.