norm

Noun
  1. Sääntö tai käytäntö, joka määrittelee hyväksyttävän käyttäytymisen. Noun
    Yhteiskunnan normit ohjaavat käyttäytymistä.
synonyms: sääntö, käytäntö, standardi

käännökset

🇸🇦 Arabia → معيار virallinen, tekninen ja yleiskielinen
🇧🇬 Bulgaria → норма formal, general use
🇺🇸 Englanti → norm tekninen, akateeminen, yleiskieli
🇪🇸 Espanja → norma yleinen, arkikieli ja formaali käyttö
🇳🇱 Hollanti → norm virallinen, tekninen, yleinen käyttö
🇮🇹 Italia → norma yleinen, muodollinen, sääntöä tai ohjetta ilmaiseva
🇯🇵 Japani → 規範（きはん） akateeminen, muodollinen, yhteiskunnallinen
🇬🇷 Kreikka → κανόνας yleiskieli, muodollinen
🇳🇴 Norja → norm virallinen, tekninen, yhteiskunnallinen
🇵🇹 Portugali → norma virallinen, tekninen, yleiskielinen
🇵🇱 Puola → norma yleiskieli, virallinen, tekninen
🇫🇷 Ranska → norme virallinen, tekninen, yleiskäyttöinen
🇷🇴 Romania → normă virallinen, tekninen
🇸🇪 Ruotsi → norm contextStandardLanguage
🇩🇪 Saksa → Norm tekninen, muodollinen
🇩🇰 Tanska → norm formaalinen, yleinen käyttö, yhteiskunnallinen tai tekninen
🇹🇷 Turkki → norm yhteiskunnallinen, formaali
🇭🇺 Unkari → norma yleinen, muodollinen, standardi
🇷🇺 Venäjä → норма contextFormal
🇪🇪 Viro → norm formaalinen, yleinen käyttö