paneskelu

substantiivi
  1. Toistuva tai jatkuva seksuaalinen kanssakäyminen, usein arkikielessä käytettynä. substantiivi
    Heidän suhteensa alkoi pelkkänä paneskeluna, mutta kehittyi myöhemmin vakavammaksi.
    Kesäloman aikana mökillä oli paljon aikaa rentoutua ja harrastaa paneskelua.
  2. Toistuva tai jatkuva tekeminen tai suorittaminen, usein kevytmielisessä tai vähättelevässä merkityksessä. substantiivi
    Hän on aina vain paneskelemassa töitään, eikä koskaan saa mitään kunnolla valmiiksi.
    Paneskelu ilman suunnitelmaa ei johda mihinkään merkittävään lopputulokseen.