pentue

substantiivi
  1. Ryhmä samasta synnytyksestä peräisin olevia eläimen poikasia, erityisesti nisäkkäillä kuten koirilla tai kissoilla. substantiivi
    Koiranpentue syntyi yöllä ja kaikki pennut ovat terveitä.
    Kissanpentueessa oli viisi pentua, joista kolme oli mustia ja kaksi valkoisia.
  2. Kuvainnollisesti käytetty tarkoittamaan ryhmää nuoria tai uusia jäseniä jossakin yhteisössä tai ryhmässä. substantiivi
    Uusi pentue opiskelijoita aloitti yliopistossa tänä syksynä.
    Yrityksen uusi pentue työntekijöitä tuo mukanaan tuoreita ideoita.

käännökset

🇸🇦 Arabia → نسل yleiskielinen, eläinten jälkeläisten ryhmä
🇧🇬 Bulgaria → котило contextEverydayUse
🇺🇸 Englanti → litter contextEverydayUse
🇪🇸 Espanja → camada eläinten kasvatus, yleinen käyttö
🇳🇱 Hollanti → nest eläinten jalostus, tekninen
🇮🇹 Italia → cucciolata yleiskielinen, eläinten jälkeläisistä puhuttaessa
🇬🇷 Kreikka → απογόνια contextFormal
🇵🇹 Portugali → ninhada yleinen, eläinten poikue
🇫🇷 Ranska → portée contextFormal
🇷🇴 Romania → pui eläintiede, tavallinen käyttö
🇸🇪 Ruotsi → kull eläinten kasvatus, tekninen
🇩🇰 Tanska → kuld eläinten pentue, erityisesti koirien tai kissojen yhteydessä
🇭🇺 Unkari → kanya eläintiede, pentueen yleisin nimitys