rumpa

substantiivi
  1. rumpu, lyömäsoitin, jota soitetaan käsin tai kapuloilla substantiivi
    Hän soitti rumpaa koko illan.
    Bändin rumpali löi rumpaa energisesti.
  2. toistuva tai yksitoikkoinen tapahtumasarja tai tehtävä substantiivi
    Työpäivän jälkeen alkoi lasten harrastusten rumpa.
    Joulun alla on aina sama lahjojen ostamisen rumpa.

käännökset

🇺🇸 Englanti → butt arkikielinen, puhekieli
🇸🇪 Ruotsi → rumpa puhekielinen, arkinen