summer (archaic)

substantiivi
  1. Vanhahtava termi, joka tarkoittaa kesää, vuoden lämpimintä vuodenaikaa, jolloin päivä on pisimmillään ja yö lyhimmillään. substantiivi
    Kansanperinteessä summer oli aikaa, jolloin karja vietiin laitumelle.
    Summerin aikaan järjestettiin monia juhlia ja kokoontumisia.
  2. Arkaainen termi, joka voi viitata myös viljelyskauteen tai aikaan, jolloin sato korjataan. substantiivi
    Talolliset valmistautuivat summeriin kylvämällä siemenet peltoihin.
    Summerin päättyessä kyläläiset kokoontuivat sadonkorjuujuhlaan.